Näillä maailman maanteillä
kilometrien kuluttamana kulkevat
linttaantuneissa lenkkareissa
muovipussissa muistot
vaiko vain se, mitä jäljelle on jäänyt
unelmista
Mielen mustelmat ajatusten haamuina
pakottavat baanalle
On mentävä, ettei paikalle jäämisen pelko
iske ilmoja pihalle
heittäen esiin sitä, mitä ei tahdo nähdä
omaa tarvitsevuuttaan
tulla nähdyksi
tulla rakastetuksi
koska rikki se menee kuitenkin
Ja niin asfaltti kutsuu
vaatien veronsa
Sitä jatkaa matkaa koska luulee,
ettei muuhunkaan pysty
Oman elämänsä sankarina
onko se
vapautta vai vankila?
Mutkainen maantie on kuuma
loputtomalta tuntuva
pikeä, hikeä ja salaisia kyyneleitä
voimia nielevä
jossain kuitenkin
elämän nälkä
Jos kohtaat kulkijan
näillä maailman maanteillä
kerrothan katseella
että ihonsa alla
asuu arvo
että tarvitsevuus on vapautta
olla oma itsensä
oman elämänsä sankari
💚 Kirsi