Johonkin ne vaan jäävät
sanat
kokonaiset ymmärrettävään muotoon puetut lauseet
ne, joissa on pilkut ja pisteet kohdillaan ja jotka etenevät johdonmukaisesti.
Ja minä vajoan päättömien sanajonojen sekamelskaan, sinne missä ei ole pistettä millekään
on vaan kohinaa,
sitä raastavaa äänisaastetta, joka ei hellitä
koska kukaan ei pysäytä sitä pisteellä
Ehkä sittenkin haluaisin sen olevan huutomerkki
Tekisi mieli huutaa
Raivota niin että jykevimmätkin puut kaatuvat,
juurakot ylöspäin ne joutuisivat makaamaan, ilman ravintoa kuolisivat
Kuolema
Se on vienyt pois ulottumattomiini sen mitä olisin vielä tarvinut
Mutta tätä vellovaa kipua ei kohtaa edes kuolema
Ja minä haluan vain huutaa
Huutaa kaiken epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden julki
Huutaa niin että hiljenevät
ne,jotka kaikenaikaa äänessä ovat
Mutta eihän se sovi
Ja missä on se merkki, joka tulee huudon perään
Puro poskillani jään jumiin kysymysmerkkeihin
Miksi
Miksi
Miten
- Kirsi-Maria 20.8.2024
mitä sydämellä voi nähdä ja kuulla