Arkivapaa 💖 siksi pääsinkin jo aamusta nauttimaan ihanasta talvisäästä.
Lunta oli tullut reilusti. Niin kaunista kaikkialla 💖
Yksi mun voimapaikoista Hartolassa on Kaarisilta. Sinne siis…
Kävelin hissukseen Ekonkosken luontopolkua, nauttien kaikilla aisteilla luonnon hoitavuudesta.
❄️Hiljaisuus
❄️ Rauha
❄️Lintujen laulu ja virran kohina
❄️Lumen peittelemät puut
❄️Ihastus, kun oksilta tipahteli lunta
❄️❄️❄️❄️
Pienet kauniit asiat tekevät arjesta pyhää.
Voimapaikka
Rakastan siltoja. Niissä on jotain kutsuvaa.
Kaarisilta on ollut yksi minun voimapaikoistani jo sieltä asti, kun muutimme Hartolaan toukokuussa 2006.
Minulla oli siinä pari viikkoa lomaa, ennen kuin työt alkoivat. En tuntenut Hartolasta ketään ja kieltämättä oli hieman orpo olo.
Alkuaikoina kävinkin tosi usein Kaarisillalla. Jollain tavalla silta ympäristöineen oli sellainen ”turvasatama” ja voimaannuttava kauniine maisemineen.
Nykyisin tulee harvemmin siellä käytyä, mutta aina vaan se ympäristö kutsuu ”omaan maailmaansa”.
Matkakumppanilla nimeltä yksinäisyys on myös toinen puoli – se, joka tekee tosi kipeää.
Kipeä yksinäisyys
Autius. Se on jotenkin niin kuvaava sana.
Tai outous, vieraus, muukalaisuus.
Ikäänkuin seisoisin lasiseinän takana katsomassa toisten maailmaa – maailmaa, johon en itse kuulu.
Koen itseni usein vieraaksi toisten joukossa. Oma elämäni on niin erilaista, vaikkakin itselleni onnellista.
Sitä on vaikea kuvata, mutta jollain tavalla se on kohtaamisongelma. Maailmat eivät kohtaa.
Silloin ne voivat kohdata, kun toinenkin jakaa keskeneräisyyttään, kipuaan, heikkouttaan. Kun toinenkin uskaltaa olla haavoittuva.
Tarvitsemme vertaisuutta
Vertaisuus on tärkeää! Kuuluminen johonkin.
Siltikään yksinäisyyttä ei poista vertaisten tarinat. Ne voivat lähentää, helpottaa, luoda yhteenkuuluvuutta, antaa rohkeutta ja maailman, johon samaistua. Mutta…
🔶
Niin, mikä olisi se lääke, joka yksinäisyyden poistaisi?
Ei, lääke ei ole ”menet vaan mukaan, kyllä se siitä” ja muut vastaavat näppärät heitot, joilla halutaan saada toisen tilanne nopeasti ”hoidettua” tai ratkaistua, jotta oma ahdistus ei kasvaisi.
Yksinäisyyttä voi kokea porukassakin. Eikä yksinäisyyden kokeminen tarkoita sitä, että olisi muuten tyytymätön elämäänsä.
Sitä paitsi (kielteistä) yksinäisyyttä synnyttävät ja lisäävät hyvin monet asiat, ja olemme yksilöitä, joten yhtä kaikille tehoavaa täsmälääkettä ei taida olla.
Tulenko kuulluksi?
Kun peilaan omaa yksinäisyyttäni ja toisaalta sitä, mitä olen kuullut toisten kertomana, huomaan ankkuroituvani sanoihin ”kuulluksi tuleminen”.
Ajattelen, että kipeässä yksinäisyydessä on isosti kyse siitä kokemuksesta, ettei tule kuulluksi.
Se voi ilmetä monin eri tavoin. Päällepuhumisena, ohittamisena, mitätöintinä, ”paremmin tietämisenä” – esimerkiksi.
Tällaiset kokemukset saavat ainakin minut olemaan hiljaa tai vetämään rajoja – ja kokemus ulkopuolisuudesta, vieraudesta lisääntyy.
Siksi se ”mukaan meneminen” ei välttämättä helpota – jos syntyy kokemus, että muut ovat jotenkin eri maailmasta enkä tule kohdatuksi, kuulluksi, niin yksinäisyyden kokemus on ja pysyy.
Toki omia kokemuksia voi ( ja on hyvä) ikäänkuin testata, ja sanoittaa.
Niin, tulla itsekin puolitiehen vastaan.
Pysynkö mielessä?
Varmasti yhtä tärkeää kuin kuulluksi tuleminen, on se, että ”olen jonkun mielessä”. Siis hyvällä 😊
Se tarkoittaa sitä, että toinen ihminen muistaa arkitilanteissa minut, ajattelee minua.
Olen jollekin niin tärkeä, että pysyn hänen mielessään.
🔶
Omassa yksinäisyydessäni suurin apu on ollut se, että saan turvata Häneen, joka näkee minut ja kuulee ihan oikeasti minua. Ja rakastaa silti ❤️
Yhteisöhoidon koulutuksessa opimme mm. yksi- ja kaksikehäisestä oppimisesta, joka ei ole menetelmä, vaan ajatusmallin muutos.
Päättelytikkaat kuvaavat sitä, miten ajatuksemme vaikuttavat toimintaamme.
Halutessamme parempaa vuorovaikutusta toisten kanssa ja kasvaaksemme itse, on mielestäni tärkeää opetella tulemaan tietoiseksi omista ajatusmalleista ja sitä kautta saada muutosta aikaan.
oppiminen on prosessi ja ajattelun muutos vaatii jatkuvaa ”jumppaamista”.
Ei ole vain yhtä oikeaa näkökulmaa
Ihminen luonnostaan ajattelee, että oma näkökulma on koko totuus asiasta.
Mutta kukaan ei omista yhtä ainoaa oikeaa totuutta, vaan näemme jokainen vain osan. Siksi tarvitsemme vuorovaikutusta.
Ja vuorovaikutukseen vaikuttaa nimenomaan se, olenko itse valmis kuulemaan toisen/toisten näkökulmat, vai pyrinkö (tiedostamattani) saamaan muut ajattelemaan samoin kuin minä.
Saattaa kuulostaa helpolta, mutta ei se ole helppoa.
Niin, helposti sitä sortuu ajattelemaan, että kyllä minä olen valmis kuuntelemaan toisten mielipiteet, mutta kun pintaa syvemmältä tutkii itseään, niin saattaa yllättyä 🤔
Päättelytikkaat-prosessin askelmat lyhyesti
Yksilölliset arvot, normit, uskomukset, tunnetilat ja kokemukset vaikuttavat taustalla joka askelmalla.
1. tosiasioiden valinta
Tosiasia: asia, jonka voi omin havainnoin vahvistaa tai kumota välittömästi/periaatteessa.
Mihin tosiasioihin kiinnitämme huomiota ja mitä torjumme/jätämme huomioimatta.
Tämä tapahtuu sekunneissa ja on usein tiedostamatonta. Ja taustalla on siis omat uskomukset, kokemukset, tunnetilat, arvot ja normit.
Ajattelemme, että muutkin katsovat asioita samojen lasien läpi.
Kuvitteellinen esimerkki tosiasiasta: työkaveri tulee vastaan.
2. Tulkinta
Teemme valitsemistamme tosiasioista tulkintoja (tulkintojen taustalla edelleen samat tekijät).
Eri henkilöt voivat tulkita samat tosiasiat hyvin eri tavoin.
MILLAISIA MERKITYKSIÄ ANNAMME?
Esimerkki tulkinnasta: työkaveri tulee vastaan, muttaei tervehdi.
3. Arviointi ja selittäminen
Seuraavaksi alamme selittää tekemäämme tulkintaa. SIJOITAMME MOTIVAATIOITA TOISEEN.
”Tämä johtuu siitä, että…”
”Eihän sen kanssa voi keskustella, kun se on sellainen narsisti”
Tulkinnan arviointi on yleensä mustavalkoinen: hyvä-paha, oikein-väärin.
”Huono idea”
”Ei toimi, tätä on kokeiltu jo 10 vuotta sitten”
Usein arvioinnissa jätetään kriteerit kertomatta. Arvioinnit perustuvat yleensä ihmisten arvoihin ja uskomuksiin, joita ei ilmaista, sillä oletetaan, että muilla on samat arvot ja uskomukset.
Esimerkki arvioinnista ja selittämisestä: työkaveri tulee vastaan, mutta ei tervehdi, koska on loukkaantunut, sillä ei kestä kritiikkiä itsestään.
4. Reagointi ja toiminta
MITEN MINÄ TOIMIN?
Myös omaan reagointiin vaikuttavat taustalla olevat arvot, uskomukset, kokemukset.
Ja edelleen se, miten toimimme, vahvistaa omia uskomuksiamme.
Usein esitämme ratkaisuja, jotka perustuvat ilmaisemattomiin henkilökohtaisiin arviointeihin.
Esimerkki toiminnasta: työkaveri tulee vastaan mutta ei tervehdi, koska on loukkaantunut, sillä ei kestä kritiikkiä itsestään. Hänen kanssaan keskustelu on niin mahdotonta. En siis jatkossa itsekään tervehdi häntä enkä muutenkaan puhu hänen kanssaan.
ESIMERKKITAPAUS ON KUVITTEELLINEN JA TARKOITETTU MALLIKSI KONKRETISOIMAAN PÄÄTTELYTIKAS-PROSESSIA.
Mutta jos tarkastelet omia ihmissuhteitasi, niin ehkä huomaat, miten päättelytikkaat toimivat arjessa.
Minä ainakin olen huomannut itsessäni paljon oppimismahdollisuuksia.
Ajattelen, että sekin on jo iso asia, että tekee havaintoja itsestään. Havahtuu siihen, että näin sitä juuri toimii. Ja tahtoo oppia toimimaan rakentavammin.
Lohduttavaa on, että me olemme kaikki tässäkin asiassa oppimassa.
Iso laiva kääntyy hitaasti. Mutta kääntyy, jos kääntää.
Minä ajattelen, että tärkeintä on oivaltaa, että oma näkemys on vain PALA koko totuutta ❤️ Asiaa voi katsoa erilaisten linssien läpi.
Positiivinen palaute on kuin polttoainetta, se buustaa eteenpäin.
Erityisesti silloin, kun tulemme esiin, näkyville, oman keskeneräisyytemme kanssa, on tärkeää, että lähellä on ihmisiä, jotka rohkaisevat.
Koska näkyväksi tuleminen on valtava askel.
Oli se sitten kädennosto tunnilla, oman mielipiteen sanominen ääneen, puhelinsoitto uudesta työpaikasta tai esiintyminen.
🔶
Oman blogipolkuni aloittaminen on ollut minulle jännittävää, innostavan kutkuttavaa ja iso askel esiin.
Vaikka työni puolesta esiinnyn paljon ja tykkään siitä ja vaikka otin vuosi sitten helmikuussa jättiharppauksen, kun aloin tekemään DiaVlogeja, silti blogin julkaisu-napin painallus sai minut ihan tärisemään jännityksestä ja pelosta.
Oman sisimmän paljastaminen on myös oman haavoittuvaisuutensa alttiiksi laittamista.
Siksi minulle on ollut todella tärkeää se rohkaiseva palaute, jota olen saanut. Jopa kaupan kassalla. Kiitos ❤️
Merkitykselliset pienet teot
Paitsi sanoilla, toista voi koskettaa myös teoilla.
Pienet arjen teot toisen puolesta tai toista helpottaakseen ovat rakkautta.
Onni syntyy vaikkapa siitä, että kun tulet väsyneenä töistä kotiin ja joku on tyhjentänyt tiskikoneen.
Tai siitä, että pötköttäessäsi sohvalla sinulle tuodaan iltatee.
Tai siitä, kun joku silittää pyykit puolestasi.
Tai siitä, kun joku auttaa pyytämättä, kun olet aivan naatti, mutta tehtävää olisi paljon.
Pieniä tekoja, suuria vaikutuksia.
Mutta oletko ajatellut, että myös AVUNPYYTÄMINEN on merkityksellinen juttu?
Se, että pyydät apua, ei ole heikkoutta.
Tiesitkö, että se, että pyydät apua, voi olla hänelle, jolta sitä pyydät, osoitus VÄLITTÄMISESTÄ?
Tuo toinen ihminen saa kokea olevansa tärkeä!
Miten valtavan hyvältä se tuntuu, kun joku arvostaa niin paljon, että uskaltaa pyytää apua.
❤️
Tällä viikolla mietin myös sitä, mistä syntyy tervetullut olo. Mikä vaikuttaa siihen, että kokee olonsa kotoisaksi?
Lähdin nimittäin tiistai-iltapäivällä ”kuvausajelulle” ja päädyin kahville Koitin kuppilaan.
Aikaa siinä vierähti turistessa Hannun ja Juhan ja muutaman muun kanssa niin, että jo hämärtyi.
Mutta olo oli kotoisa. Tervetullut.
Kyllä, tuttujahan me ollaan.
Mutta jäin miettimään, mitkä asiat yleensäkin ovat niitä, jotka saavat aikaan sen hyvän olon, että on tervetullut.
Nämä asiat itse listaisin:
Aitous
Välittömyys
Huomioiminen
Kiireettömyyden tuntu ( vaikka olisikin kiire)
Viereen istuminen
Vertaisuus, ”samalla viivalla” oleminen
Pienillä hetkillä on merkitystä…
… koska ne koskettavat meissä näkyväksi tulemisen tarvetta.
❤️
Ps. Suosittelen piipahtamaan Hartolassa Koitin kuppilassa 👍
🔸🔸🔸🔸🔸
Mikä arjen pieni asia on tehnyt sinut viimeksi onnelliseksi?
Tässä postauksessa on tukku kysymyksiä. Mutta kysymysten kautta syntyy uusia näkökulmia.
Kaikkiin kysymyksiin emme saa tässä ajassa vastauksia, koska valmiiksi emme tule kuin vasta ikuisuudessa.
Kasvuun on silti aina mahdollisuus.
Ihmisen mieli
Minua kiinnostaa ihan valtavasti ihmisen mieli.
Kiinnostaa se, miksi toimimme niin kuin toimimme.
Mitkä ajatukset vaikuttavat siihen, mitä teemme ja miten teemme tai mitä jätämme tekemättä.
Mitä ajatuksen tasolla tapahtuu?
Ajatusten ja uskomusten voima on huikea. Ne vaikuttavat tekemiseemme ja tulevat läpi asenteissa, myös siinä, miten kohtaamme toisen ihmisen.
Jos ajattelen, että en pysty johonkin, jätän sen tekemättä.
Jos ajattelen, että ”tuosta ihmisestä ei mitään tule”, niin se väistämättä näkyy siinä, mitä hänelle viestitän sanoin ja elein.
Molempiin kohtiin sopii kysymys miksi. Mitä pelkään?
Muutoksen mahdollisuus
Tällä hetkellä ajattelen, että ihminen ei voi muuttaa ajatteluaan, jos ei tule ajatusmalleistaan jossakin määrin tietoiseksi.
MITÄ MIELTÄ SINÄ OLET?
Pystyykö ihminen vain muuttaa toimintaansa miettimättä?
Ajatusmallit ja niiden vaikutus putkahti tänään taas mieleeni, kun Facebookissa oli ilmoitus naisten itsepuolustuskurssin järjestämisestä, jos kiinnostuneita löytyy.
Kyllä, kiinnostaa – vastasin mielessäni.
MUTTA JOS
… en osaa… en tajua ohjeita… kaikki muut kyllä tajuaa ne…
… Niin, ja kun mulla on tämä onneton vaiva, että käteni hikoavat. En voi harjoitella otteita toisten kanssa. Tosi noloa! Ja sit joku kuitenkin sanoo siitä ääneen. Mä en kestä!!!!
Siis parempi etten mene.
STOP!!
Jätänkö kiinnostavan asian siksi, että käteni hikoavat ja en ehkä osaa?
Mitä sitten jos nämä käyvät toteen?
Ahdistaa.
Hävettää.
Tunteista pääsee kyllä yli.
Ai niin, mutta mitä ne toiset minusta ajattelee?
TAAS STOP!
Jätänkö kiinnostavan asian siksi, että luulen jonkun muun ajattelevan minusta jotain?
Entä jos se toinen ihminen pitää minua nolona tai osaamattomana?
PITÄKÖÖN! Eikö se kerro enemmän hänestä kuin minusta?
Ei hänen ajatuksensa ole yhtä kuin minä.
Mutta…
PYSTYNKÖ MUUTTAMAAN OMAA AJATUSTANI SITEN, ETTÄ TODENNÄKÖISEMPÄÄ ON, ETTEI MIETTIMÄNI JOSSIT TOTEUDU.
Sanoisin, että kyllä voi! ( vaikka itselläni on tässä vielä opeteltavaa).
Sanat vaikuttavat ajatteluumme.
Jos toistuvasti kuulet olevasi ruma, tyhmä, osaamaton, turha, tai mitä tahansa negatiivista itsestäsi, alat jossain vaiheessa itsekin ajatella niin.
Erityisesti lapsuudessa sanotut sanat muokkaavat meitä ja ajatteluamme.
Henkinen väkivalta tekee tuhoa, aina.
Sanat ovat vähintäänkin yhtä pahaa ( ellei jopa pahempaa) jälkeä tekevä ”ase”,kuin nyrkki.
Jos lapsuudessa tai nuoruusvuosien aikana on syntynyt ajatusvääristymiä itsestä, myöhemmin elämässä koettu henkinen väkivalta tai toistuvat pettymykset vahvistavat niitä moninkertaisesti.
Siksi sanoilla on väliä.
Minä olen elänyt valhesanojen vankina. Koulukiusaaminen ei ollut minun kohdallani fyysistä, vaan henkistä.
En voinut käsittää, miksi sain osakseni sellaista pahuutta.
Siksi aloin uskomaan, että olen huono, huonompi kuin muut.
Vihasin itseäni.
Minut pelasti Jumala.
Sanat voivat myös eheyttää
Onneksi sanat toimivat myös toisin päin.
Arvostavat ja hyväksyvät sanat kannattelevat ja hoitavat
Pienikin arvostava sana tekee hyvää.
Entä sitten kun pienien arvostavien sanojen joukko kasvaa?
Se tekee ihmeitä.
Vähitellen. Pienen pienin askelin ajatusvääristymät alkavat hälvetä.
Kannustus kannattaa. Aina.
Mitä enemmän saat kuulla hyviä sanoja itsestäsi, sitä enemmän uskot itsestäsikin hyvää.
Entä jos arvostavia sanoja ei kuule lainkaan tai riittävästi?
Jos vuosia on syötetty valheita sinusta, tarvitaan PALJON arvostavia sanoja.
Ehkä kokemuksesi on hiljaisuus. Että kukaan ei sano yhtään arvostavaa sanaa.
Voi olla, että elämässäsi ei ole ketään. Tai että lähelläsi olevat ovat joko itse niin haavoittuneita, etteivät pysty tai ovat yksinkertaisesti ajattelemattomia.
Voi olla myös niin, ettet osaa kuulla.
Arvostavien sanojen vastaanottaminen on vaikeaa erityisesti silloin, kun luottamus hyvyyteen on vielä heikoilla jäillä kävelemistä.
Mutta on mahdollista oppia kuulemaan ja vastaanottamaan hyvää.
Tiedän sen itse.
Jouduin aikanaan valitsemaan, että opettelen rakastamaan itseäni.
Niin, se oli valinta.
Valinta, mitä polkua lähden kulkemaan.
Ja nimenomaan lähdin OPETTELEMAAN.
Opettele puhumaan itsellesi hyvää!
Vaikka sinä:
Et kuulisi arvostavia sanoja
Et kuulisi arvostavia sanoja RIITTÄVÄSTI
Voit puhua itsellesi arvostavasti ja muuttaa ajatusvääristymiä itsestäsi
Valitse hyvän puhuminen
Jälleen kerran on kysymys valinnasta. Sitten alkaa opettelu.
Tässä on yksi hyvä harjoitus:
1.Kirjoita voimalause
Koska (käsin) kirjoittaminen vaikuttaa oppimiseen ja muistiin,
KIRJOITA ITSELLESI LYHYT VIESTI TAI SANA, jonka haluat itsellesi sanoa rohkaisuksi.
