Päätepisteetön

Johonkin ne vaan jäävät
sanat
kokonaiset ymmärrettävään muotoon puetut lauseet
ne, joissa on pilkut ja pisteet kohdillaan ja jotka etenevät johdonmukaisesti.

Ja minä vajoan päättömien sanajonojen sekamelskaan, sinne missä ei ole pistettä millekään
on vaan kohinaa, 
sitä raastavaa äänisaastetta, joka ei hellitä
koska kukaan ei pysäytä sitä pisteellä

Ehkä sittenkin haluaisin sen olevan huutomerkki
Tekisi mieli huutaa
Raivota niin että jykevimmätkin puut kaatuvat,
juurakot ylöspäin ne joutuisivat makaamaan, ilman ravintoa kuolisivat

Kuolema
Se on vienyt pois ulottumattomiini sen mitä olisin vielä tarvinut
Mutta tätä vellovaa kipua ei kohtaa edes kuolema

Ja minä haluan vain huutaa
Huutaa kaiken epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden julki
Huutaa niin että hiljenevät
ne,jotka kaikenaikaa äänessä ovat

Mutta eihän se sovi

Ja missä on se merkki, joka tulee huudon perään

Puro poskillani jään jumiin kysymysmerkkeihin

Miksi

Miksi

Miten

- Kirsi-Maria 20.8.2024