Siellä missä suru on suurimmillaan
Siellä missä pimeys on mustaakin mustempaa
Siellä missä kivulla ei ole rajoja
Siellä missä ihminen on haavoilla
Siellä
Juuri siellä
on Valo
joka voittaa pimeyden
Siellä on Rakkaus
joka levittää kätensä
ettet putoa etkä katoa
Siellä on syli
joka hoitaa salatuimmasta saakka
Siellä on Hän
joka nostaa kuolemasta elämään
Siellä on Jumala
joka ei hylkää.
Koskaan.
- Kirsi-Maria
Avainsana: Suru
Päätepisteetön
Johonkin ne vaan jäävät
sanat
kokonaiset ymmärrettävään muotoon puetut lauseet
ne, joissa on pilkut ja pisteet kohdillaan ja jotka etenevät johdonmukaisesti.
Ja minä vajoan päättömien sanajonojen sekamelskaan, sinne missä ei ole pistettä millekään
on vaan kohinaa,
sitä raastavaa äänisaastetta, joka ei hellitä
koska kukaan ei pysäytä sitä pisteellä
Ehkä sittenkin haluaisin sen olevan huutomerkki
Tekisi mieli huutaa
Raivota niin että jykevimmätkin puut kaatuvat,
juurakot ylöspäin ne joutuisivat makaamaan, ilman ravintoa kuolisivat
Kuolema
Se on vienyt pois ulottumattomiini sen mitä olisin vielä tarvinut
Mutta tätä vellovaa kipua ei kohtaa edes kuolema
Ja minä haluan vain huutaa
Huutaa kaiken epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden julki
Huutaa niin että hiljenevät
ne,jotka kaikenaikaa äänessä ovat
Mutta eihän se sovi
Ja missä on se merkki, joka tulee huudon perään
Puro poskillani jään jumiin kysymysmerkkeihin
Miksi
Miksi
Miten
- Kirsi-Maria 20.8.2024
Jos sinä kantaisit
Kun ei ole sanoja Kun on vain voimalla puskeva avuttomuus joka tyhjentää kaiken lamaa mielen ja vetää veltoksi kehon Kun ei ole mitään millä muuttaisi suunnan Kun on vain kipu ja syvä yksinäisyys On vain hengitettävä Jäätävä kellumaan jos sinä kantaisit pitäisit kiinni Jumala - Kirsi-Maria
Kellot soivat
Kellot soivat
aikaa ja ajasta ikuisuuteen
Kutsuvat tulemaan yhteen
kutsuvat matkaan saattamaan
Kellot soivat
sieluille ja sieluun
Muistuttavat olennaisesta
muistuttavat miten lyhyt onkaan
aika
Minä itken ikävästä
On ikävä sinua ja ikävä kotiin
Kellot soivat
kertovat uskosta, toivosta ja
rakkaudesta
Eikä rakkaus kuole koskaan
Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa
Viisaasti ne on laskettu
Tarkoin mitattu
Ei Luoja virheitä tee
Ja kellot soivat
Soivat puhtaasti
Uutta sävelmää
❤️ Kirsi-Maria
Erämaa
Erämaa hiekkaa silmissä suuta kuivaa etsin lähdettä josta juoda Surun karheus repii rikki pohjaton ikävä kosketuksen kaipuu kuin kangastus olet siinä kuitenkin poissa etkä enää palaa Huutava hiljaisuus ääretön äänettömyys Miksi? Eikä kukaan vastaa Jalat aavikosta haavoilla Tuskan kuuma hiekka polttaa Missä on uoma josta vesi virtaa Tämä taival ilman sinua loputtoman pitkä rantaviivaa ei näy Silti kuljen eteenpäin Ehkä jossain on rauha ehkä janoinen saa juoda - Kirsi
Huoneissani suru
Ei kysynyt lupaa
kun asettui taloksi
muutti pysyvästi järjestystä
heitti huoneisiin varjon ja
tapetoi seinät ikävällä.
Aloitti uuden ajanlaskun
– ennen ja jälkeen
Vaikka kuinka toivoin,
lopullisuudelle en mahtanut mitään.
Suru
Sinä sietämätön vieras
väärään aikaan saapunut
Anna itkulle tilaa
jotta ajastaan
huoneisiin pääsee säie valoa
ja nimeksesi muuttuu
kaipaus.
❤️Kirsi