Mielessä sataa

Tämä runo on omistettu kaikille, joille masennus on tuttu vieras❤️ Ole hyvin olemassa ❤️


Kuin harmaa verho se laskeutui päälleni, kietoen minut syleilyynsä.

Vaikka äsken ajatuksissani lentelivät värikkäät perhoset, nyt mieleeni saapui loppusyksyn pimeys.

En näe eteeni. Mieleni lipuu tasaisena sateena. Paleltaa. Ruttaudun kasaan.

Mielen sade kastelee poskeni ja valuu huulilleni. Jotain puhdistavaa siinä on, vaikkakin tuntuu lohduttomalta.

Alan hahmottaa ääriviivoja, sitten kokonaisuuden. Värit.

Ojentaudun.

Mieleni sade on tauonnut. Tuoksuttelen sateen jälkeistä ilmaa.

Huomaan sateenkaaren.

Lupauksen huolenpidosta.

-Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Masennuksen suojassa

Masennus on minulle tällä hetkellä suoja. Suoja, joka antaa turvaa, niin etten hajoa liian isojen ja kipeiden tunteiden keskellä.

Masennus on syli, jossa saan olla.

Olen pitänyt tärkeänä esille tulemista, tulemista näkyväksi.

Mutta oivalsin, että

kun on lupa tulla esiin, on myös lupa olla turvassa, piilossa.

Ei näkyväksi tuleminen tarkoita, että kaiken aikaa pitäisi olla näytillä, ottamassa myrskyt vastaan.
Vaan se on MAHDOLLISUUS VALITA itse, missä, miten ja mitä ottaa vastaan.

-Kirsi

Sylissä voin tunnustella rauhassa, kenen tunnetta kannattelen, kenen tunne pyrkii ihoni alle.

Voin kuunnella, millainen ääni minulle puhuu.

Ja valita, mitä kuuntelen, millaisen äänen annan itseäni ohjata.

Miten sinä käytät tänään mahdollisuutta valita?

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓