Onko niin, että
ahdistus pitäisi pakata pakettiin ja leikkiä, ettei satu?
pistää paniikki pussiin ja sulloa syvälle, olla kovapintainen kuin katu?
Ettei vaan noita inhottavia tunteita näkösälle toisi, vaan omat tunteensa ohittaen muille mielenrauhan soisi.
Mut silloin sitä itselleen kaivaisi kuopan suuren, minuuden sinne haudaten kasvattaisi katkeruuden juuren.
EI! En aio tunteitani unohduksiin sulkea. Koska tiedän: mul on lupa tuntea ja omaa polkuani kulkea.
Olen hauras, herkkä ja haavoittunut. Paljon mukanani kipua kannan.
Mut todellinen vahvuus ei ookaan kovuutta.
Nää sirpaleeni, haavani ja arpeni Suurempiin käsiin annan.
❤️ Kirsi