Tämä runo on omistettu kaikille, joille masennus on tuttu vieras❤️ Ole hyvin olemassa ❤️
Kuin harmaa verho se laskeutui päälleni, kietoen minut syleilyynsä.
Vaikka äsken ajatuksissani lentelivät värikkäät perhoset, nyt mieleeni saapui loppusyksyn pimeys.
En näe eteeni. Mieleni lipuu tasaisena sateena. Paleltaa. Ruttaudun kasaan.
Mielen sade kastelee poskeni ja valuu huulilleni. Jotain puhdistavaa siinä on, vaikkakin tuntuu lohduttomalta.
Alan hahmottaa ääriviivoja, sitten kokonaisuuden. Värit.
Ojentaudun.
Mieleni sade on tauonnut. Tuoksuttelen sateen jälkeistä ilmaa.
Huomaan sateenkaaren.
Lupauksen huolenpidosta.
-Kirsi