Häpeä. Viisi kirjainta, mutta tunteena iso ja rajoittava. Sille on vaikea löytää muotoa, enemmänkin se on kuin näkymätön verkko, johon jää vangiksi.
Häpeä on näkymätön verkko, joka vangitsee.
Tässä artikkelissa lähestyn häpeää tuosta näkökulmasta.
Ajatuksiani on herätellyt runoilija Elina Salmisen ensimmäinen Lepo-klubi, jossa aiheena oli häpeä.
Siellä siis olin. Ystäväni ei päässytkään mukaan, joten olin yksin. Ihme kyllä, yksin siellä oleminen ei hävettänyt eikä ahdistanut. Saatoin rauhassa olla ”tarkkailijana”, katsella ihmisiä ja kuulostella puheensorinaa.
”Seitinohut häpeä riittää pitämään ihmiset pois paikaltaan” (Elina Salminen)
Miten osuvasti sanottu. Häpeä, tuo näkymätön verkko pitää sitkeästi meistä kiinni, ettemme vaan uskaltaisi ottaa omaa paikkaamme.
Seitinohut. Minulle tulee häpeästä mieleen hämähäkin verkko, jota ei välttämättä metsässä kävellessä huomaa, mutta kun sitä päin kävelet, seitit tarttuvat inhottavasti kiinni naamaan ja käsiin. Häpeä vaan ei lähde irti niin helposti ja usein se keskeyttää koko reitin.
Häpeä katkaisee innostuneen tien
Tunnistatko sinä häpeän vallan?
Innostut jostakin. Haluat käyttää osaamistasi, haluat tehdä jonkun muutoksen elämässäsi, olet löytänyt uuden ihmissuhteen. Olet innoissasi. Teet ehkä jo suunnitelmia.
Mutta… Innostuksen polulla kävelet päin seittiä. Häpeän seittiä.
Häpeä tarttuu ja alkaa puhua: ”tosi noloa, jos epäonnistut”, ”mitä muutkin sanoo”, mieti, mitä sun läheiset tai naapurit ajattelevat”, ”ei noin voi tehdä”, ”kaikki nauraa sulle”, ”kylillä sit puhutaan susta” jne.
Voi käydä myös niin, että kun innostuksissasi puhut jollekin, hän nauraa. Tai vähättelee. Tai osoittaa eleillään, että sinun juttusi on ihan typerä.
Omakin innostuksesi laantuu. Tuntuu jopa nololta, miten sitä nyt noin innostui.
Jos häpeä saa vallan, et jatka innostuksen polulla. Peräännyt.
Se tarkoittaa, että et ota omaa paikkaasi.
Kuvitellaan tilanne koululuokassa. Lapsi on innoissaan. Hän on oppinut nopeasti uuden kielen ja tykkää siitä. Opettaja pyytää häntä lukemaan vastauksen ääneen. Hän lukee ja innoissaan ääntää jonkun sanan väärin. Luokka remahtaa nauramaan. Lasta hävettää. Hän ei enää halua oppia kieltä. Hän on haaveillut työstä, jossa saisi puhua vieraita kieliä, mutta häpeä estää häntä kouluttautumasta alalle.
Häpeä on vankila, mutta ei elinkautinen
Kun häpeä pitää vallassaan, olet sen vanki. Häpeä rajoittaa sinua ja estää sinua olemasta se, joka haluat olla. Häpeä alistaa pieneksi ja ehkä näkymättömäksi.
Häpeän vankilasta on kuitenkin mahdollista päästä vapauteen.
Häpeäkin on vain tunne.
Huomaa sana ” vain”. Se on tunne muiden tunteiden joukossa ja sillä on hyvääkin tahtoa ja vaikutusta, sillä se suojelee sinua.
Sinä olet eri asia kuin tunne nimeltä häpeä.
Et ole yhtä kuin häpeä. Tai huono. Tai virhe.
Sinä olet sinä, arvokas ihminen. Sinulla on lupa olla sinä.
Saat näkyä ja kuulua.
Sinulla on tunteita, mutta sinä et ole se tunne. Huomaa ero.
Puhu häpeä pienemmäksi
Puhuminen on varsin hyvä lääke tunteiden kanssa työskentelemiseen.
Kun puhut häpeästä jollekin luotettavalle ihmiselle, sen valta katkeaa. Puhuminen ikäänkuin syöstää häpeän sen valtaistuimelta.
Puhuminen katkaisee häpeän seitin. Puhumalla häpeästä teet siitä objektin, kohteen. Näin paremmin huomaat, että sinä et ole yhtä kuin häpeä, vaan että häpeää voi tarkastella etäältä.
Puhumalla tulet myös itse näkyväksi.
Suosittelen sinua ottamaan yhteyttä ammattiauttajaan, erityisesti jos häpeä on tiukasti kiinni sinussa.
Tarkastele häpeää
Kun häpeä on kohde, sitä voi tarkastella. Miltä se suojelee? Mitä se estää? Mihin tarvitset sitä? Onko se enää ajankohtainen?
Kenen häpeää se oikeastaan on?
Häpeä nimittäin siirtyy. Sukupolvelta toiselle, ihmiseltä toiselle, kulttuurin vaikutuksesta. Kasvatuksessa. Usein siis tiedostamattamme.
Sinä siirrät sitä eteenpäin. Tai sitten voit olla se, joka katkaisee sukupolvien häpeäseitin.
Onko ympärilläsi lannistajia?
Palataanpa sinne innostuksen polulle.
Olet innoissasi jostakin uudesta suunnitelmasta ja kerrot siitä kaverillesi. Hän naurahtaa ivallisesti: ”no, eihän siinä mitään, jos kestät sitten muiden puheet”.
Sinua alkaa hävettää se innostuskin. Mutta ennenkuin peräännyt, mieti kenen tai mistä häpeästä on kyse.
Ehkä kaverisi on kateellinen sinulle, kun kuljet unelmiasi kohti. Kateellinen voi käyttää häpeää aseenaan. Hän tietää, että häpeä saa sinut lannistumaan.
Kaverisi voi myös itse olla niin häpeän vallassa, että hän näkee sinunkin tilanteesi oman häpeänsä ikkunasta. Tai kaltereiden takaa.
Vai onko kyseessä sinuun iskostettu häpeä, jonka kuulet toisen sanoissa ja eleissä?
Kaverin kanssa asian voi ottaa puheeksi. Tosin, kaikki eivät ole valmiita kasvamaan. Silloin voi miettiä, onkohan se ihmissuhde tarpeellinen.
Testaa
Vaikka häpeän seitti tarttuu kasvoihisi innostuksen polulla, ei se vie kokonaan näkökykyäsi.
Ravistele sitä pois ja jatka silti matkaa. Vaikka varovaisin askelin.
Testaa, mitä tapahtuu.
Sillä haluathan olla omalla paikallasi?
Ole itsellesi armollinen
Muista kuitenkin olla itsellesi armollinen.
Häpeä ei karise hetkessä. Häpeän vankilasta vapautuminen voi olla pitkä prosessi.
Anna siis itsellesi aikaa. Sinä saat olla keskeneräinen.
❤️
Häpeästä kertoo myös runoni ”kasvun siemen”