Kaksi desiä mustikoita

Posted on by admin

Tiedätkö leikin nimeltä ”väri”? Leikki menee näin:

Yksi leikkijöistä on ”väri”, seisten selkä muihin päin. Muut leikkijät seisovat lähtöviivalla jonkun matkan päässä väristä. Väri sanoo esim. ”Se, kenellä on päällään jotakin punaista, saa ottaa kaksi askelta eteenpäin”. Tällöin kaikki, joilla on vaatteissaan punaista, ottavat kaksi askelta. Värejä, askeleiden lukumäärää tai askeltyyppejä (esim. tipu-, jätti- tai hiirenaskel) vaihdellaan leikin aikana. Se, joka ensimmäisenä koskettaa väriä, pääsee seuraavana väriksi.

Mitä isompia askeleita pystyy ottamaan, pääsee varmimmin itse väriksi.

Elämässäkin olisi mukava ottaa isoja askeleita. Monia isoja askeleita. Usein sitä kuitenkin huomaa, että harppoessaan kompastuu tai että ne otetut askeleet eivät juuri vie mihinkään. Toiset kyllä näyttävät etenevän ripeästi.

Myönnän, että minä olen monesti turhautunut tähän. Elämä tuntuu menevän hiirenaskelilla ja välillä joutuu pakittamaan.

Tämä aika taas vaatisi nopeutta, tehokkuutta, suorittamista. Olemista yhtä aikaa siellä sun täällä.

Ja kun ei ole sellainen, niin sitä miettii riittääkö. Muut painaa ohituskaistalla.

Mutta

hitaammin liikkuja näkee maisemat.

Hidasta.

Hitaammin liikkuja:

huomaa yksityiskohdat

tuntee tuulen eri äänensävyt

tietää, että pysähtyminen on löytämistä

löytää marjat

Ihmisenä kasvaminen on hiirenaskeleita.

Mä olen löytänyt sen oivalluksen, että ihmisenä kasvaminen on hiirenaskeleita. Jotta kuulisi ja näkisi, myös toisen.

  • Kasvu syntyy suhteessa toisiin.
  • Peilaamme toisen tunteita, kokemuksia, arvoja, näkökulmia omiimme.
  • On katsottava oman ihon alle ja tutkittava
    • omia tulkintoja
    • tulkinnoista tehtyjä merkityksiä
    • omia motiiveja
    • omia tapoja
  • arvioitava omia ratkaisumalleja ja suhtautumista
  • tehtävä valintoja oman itsensä suhteen.

Kasvuun tarvitaan

1. pysähtymistä

2. suunnan tarkistamista

3. hiirenaskeleita

Uudelleen ja uudelleen.

Joskus saa huomata, että hiirenaskeleista on syntynyt jättiaskel.

On uskaltanut. On saanut rohkeutta olla omalla puolella tai laittaa rajat. On vastannut kyllä uusille haasteille. On seissyt omilla jaloillaan. On selviytynyt!

Ja silloin saa tuulettaa itselleen!

Pieni on kaunista. Pienet teot riittää.

Yhteisöhoidon koulutusryhmän jäsenen sanoin:

”Kun ei tule syötyä puolta kiloa kasviksia päivässä, päätin, että kaksi desiä mustikoita riittää.”

Mä yritän muistaa tän idean kaikessa. ”Kaksi desiä riittää”.

❤️ Ihan riittävä Kirsi

Ps. Sinäkin riität ❤️

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

2 thoughts on “Kaksi desiä mustikoita”

  1. Tänään heräsin aikaisin, keitin aamukahvit ja luin mustikkajuttusi.
    Tuli hyvä olo kun huomasin, että sinäkin ajattelet mustikoita, että on olemassa toinenkin ihminen, joka kulkee ihmetellen ja tunnustellen mustikanvarvuissa.
    💙❤

Comments are closed.