Tässä istun sohvan nurkassa ja tuijotan ruutua. Ajatuksissa sinkoilee paljon sanoja, mutta niistä ei saa minkäänlaista kokonaista lausetta. Ikäänkuin olisin hidastetussa filmissä – mustavalkoisessa sellaisessa.
Lukossa. Se on just kuvaava sana. Olen lukossa.
Melkein koko alkuvuosi on ollut puolitehoista flunssan takia. Ja viimeinen viikko on kuljettu ”korvapuolena” ja se se vasta rasittavaa onkin. Vasen korvani tosiaan lukkiutui yhtäkkiä viikko sitten ja tätä vaivaa voi lääkärin mukaan kestää parikin kuukautta. Huoh!
Korvalukkoisena huomaan miten iso merkitys kuuloaistilla onkaan. Vaikka kuuloni ei olekaan, onneksi, mennyt kokonaan, lukkoisuus vaikuttaa isosti kaikkeen.
Niinkuin mielialaankin. Masennuskin on aktiivisempi olotila kuin lukossa olo.
Pieni hippunen hyvää
On tässä korvalukkoisuudessa ollut pieni hippunen hyvääkin ja johdatuksen makua.
Maanantaina nimittäin pääsin kuin pääsinkin lääkärin vastaanotolle ( tätä siis toivoin, kun olin jo työterveyshoitajalla käynyt, mutta tk:n ajanvarauksessa oltiin tiukasti sitä mieltä, että hoitaja katsoo). Mutta kun menin hoitajan ajalle, niin minut ottikin vastaan lääkäri – just se ihana!
Se kultajyvä oli kuitenkin hänen sanoissaan. Hän sanoi, että minusta huokuu empaattisuus ja aito välittäminen! Tiedätkö, miten tärkeää minulle oli kuulla ne sanat!
Ja vielä hän kysyi: miten sinä jaksat? Vaikka kyseessä oli ammatti-ihminen, niin se, että häntä kiinnosti minun vointini, tuntui uskomattoman hyvältä.
Iso suru
Tätä kirjoittaessani sydämeni on kuitenkin surusta mykkyrällä, tosin surukin tuntuu olevan jossain lukkojen takana – itkusta huolimatta.
Eilen illalla rakas kissamme lähti kissojen taivaaseen. En vieläkään voi tajuta, että se on totta, vaikka hautasimme Adamin tänään pihamaallemme.
Lemmikin menetys sattuu tosi kovasti! Adam oli niin rakas❤️
Edelleen tuntuu epätodelliselta ja niin väärältä, miksi näin kävi.
Silti sinnittelin päivän töissä paljastamatta suruani.
Lukkoon sopiva avain?
Omalla tavallaan tämä lukossa olo puhutteleekin.
Mietin sitä, miten monet ihmiset ympärillämme tuntevat olevansa lukossa.
Huolia ja pelkoja täynnä, hädässä, uupuneita.
Hymyn taakse voi kätkeytyä surua, ahkera puurtaja voi kantaa riittämättömyyttä, puhelias voi peittää sanatulvallaan yksinäisyyttä ja epävarmuutta.
Huomaa toinen
Tiedätkö, kysymys ”miten voit” voi joskus olla avain lukkoon. Siis jos oikeasti kuuntelet ja kuulet vastauksen. Annat toiselle tilaa.
Ei kuljeta ohi.
Kiitä
Vaikka tähän korvalukkoisuuteen ei auta kuin aika, elämänlukkoisuuteen avain voi löytyä kiittämisestä.
Oikeesti, miten suurta rikkautta onkaan, kun voi aistia elämää kaikilla aisteilla.
Tai tuntea erilaisia tunteita.
Siksi opettele kiittämään ❤️
Huomaa se hyvä, mitä sinulla on.
Ja kiitä siitä!
Kiittäminen tai kiitollisuus ei tarkoita sitä, että surut ja vaikeudet lakaistaisiin maton alle. Eikä sitä, etteikö saisi tuntea kaikenlaisia tunteita. Kiitollinen mieli ei ole överipositiivisuutta, tunteiden ohittamista tai niiden käsittelemättömyyttä eikä sitä voi feikata.
Kiitollinen mieli on ojentautumista kohti toivoa tässä hetkessä.
Kiitollinen mieli on ojentautumista
Kirsi
kohti toivoa!
🔸🔸🔸🔸🔸
Miten sinä jakselet tänään?
Voimia tähän päivään!
❤️ Kirsi