Liian hengellinen,
sanovat, että ahdistaa.
Liian vähän hengellinen,
sanovat, kun mua uuvuttaa.
”Usko enemmän”, minulle sanotaan,
kun masennus mieleni valtaansa saa.
Ei tuo mitä teet ole Jumalasta,
kirkon pitää erottua muista, ja vain saarnata.
Kunhan et puhu liikaa Jeesuksesta.
Älä pettymystä tuota ihmisille.
Sun pitää olla ehyt ja esimerkki toisille.
Miksi eriarvoisuutta vastaan taistelet
ja jaat leipää nälkäisille?
Ei, ei tule taivasta maan päälle.
Yksi yhtä, toinen toista julistaa.
Mielipiteitä monta, jokaisella se oikea.
En niin oppinut oo. Sydäntä puristaa.
Miks usein tässä joukossa koen, et mä en kelpaa?
Mutta sinä Jeesus seisot ain mun vierelläin.
Rakkauden hehkuvan sun silmistä näin
kun itkien sanoin: tässä oon, mä huolehdin huomista.
Mulla on vain tyhjät kädet, ei mitään tuomista.
Sinä, Jeesus, syliis nostat ja mua lohdutat:
Rakas, sä kelpaat särkyneenä ja heikkona.
Pysy tässä ihan lähellä minua,
minä annan voimaa ja varustan sinua.
Sinut kutsuin saappaat savessa kulkemaan toivoa,
rakkauttani jakamaan.
Et ole liikaa tai liian vähän.
Minä annan sinulle kaiken,
mitä tarvitset työhöni tähän.
Rakkaani, riittää, että riiput minussa.
Katso ristille. Katso minuun.
Kaiken olen tehnyt sinun puolesta.
Ja minä elän sinussa.
”Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta”
Ps. 138:3
Kirsi
Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓
