Runo muistisairaudesta
Mitä sitten on kun ei enää tätä hetkeä tunne kun hetket haihtuvat ilmaan eikä voi kiinnittyä siihen mitä ihan juuri nyt oli Mitä sitten on kun merkityksiä ei saa kiinni kun toisen läsnäolo on kuin rantahiekkaan piirretty kuva jonka vesi vie mennessään Onko sitten vain nämä kauhut sammumaton tuskan tuli ylitsevyöryvä yksinäisyys vai loputon mielen hiljaisuus tyhjääkin tyhjempi tyhjyys Vai saisinko elää mielen värikkäässä vapaudessa ajattomuuden onnellisilla rannoilla mielen matkustaessa sinne missä on rauhan satama - Kirsi
