Johonkin ne vaan jäävät
sanat
kokonaiset ymmärrettävään muotoon puetut lauseet
ne, joissa on pilkut ja pisteet kohdillaan ja jotka etenevät johdonmukaisesti.
Ja minä vajoan päättömien sanajonojen sekamelskaan, sinne missä ei ole pistettä millekään
on vaan kohinaa,
sitä raastavaa äänisaastetta, joka ei hellitä
koska kukaan ei pysäytä sitä pisteellä
Ehkä sittenkin haluaisin sen olevan huutomerkki
Tekisi mieli huutaa
Raivota niin että jykevimmätkin puut kaatuvat,
juurakot ylöspäin ne joutuisivat makaamaan, ilman ravintoa kuolisivat
Kuolema
Se on vienyt pois ulottumattomiini sen mitä olisin vielä tarvinut
Mutta tätä vellovaa kipua ei kohtaa edes kuolema
Ja minä haluan vain huutaa
Huutaa kaiken epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden julki
Huutaa niin että hiljenevät
ne,jotka kaikenaikaa äänessä ovat
Mutta eihän se sovi
Ja missä on se merkki, joka tulee huudon perään
Puro poskillani jään jumiin kysymysmerkkeihin
Miksi
Miksi
Miten
- Kirsi-Maria 20.8.2024
Avainsana: Tunteet
Jos sinä kantaisit
Kun ei ole sanoja Kun on vain voimalla puskeva avuttomuus joka tyhjentää kaiken lamaa mielen ja vetää veltoksi kehon Kun ei ole mitään millä muuttaisi suunnan Kun on vain kipu ja syvä yksinäisyys On vain hengitettävä Jäätävä kellumaan jos sinä kantaisit pitäisit kiinni Jumala - Kirsi-Maria
Lupa tuntea
Onko niin, että
ahdistus pitäisi pakata pakettiin ja leikkiä, ettei satu?
pistää paniikki pussiin ja sulloa syvälle, olla kovapintainen kuin katu?
Ettei vaan noita inhottavia tunteita näkösälle toisi, vaan omat tunteensa ohittaen muille mielenrauhan soisi.
Mut silloin sitä itselleen kaivaisi kuopan suuren, minuuden sinne haudaten kasvattaisi katkeruuden juuren.
EI! En aio tunteitani unohduksiin sulkea. Koska tiedän: mul on lupa tuntea ja omaa polkuani kulkea.
Olen hauras, herkkä ja haavoittunut. Paljon mukanani kipua kannan.
Mut todellinen vahvuus ei ookaan kovuutta.
Nää sirpaleeni, haavani ja arpeni Suurempiin käsiin annan.
❤️ Kirsi