Vaikka ahdistus on kuin ylitsevyöryvä hyökyaalto, jää se silti voimassaan kakkoseksi.
Toivolle.
Höyhenenkevyt toivo ei tarvitse suurta pauhua, vaan se liplattelee iloisesti.
Se kurkistaa pienimmästäkin raosta, sulattaa jään, etsiytyy karunkin erämaan keskelle.
Se löytää ulospääsyn hoitamattomasta maasta, eikä se pelkää mielen pimeitä huoneita.
Toivo versoo rakkaudesta.
Ja rakkautta,
rakkautta ei sammuta mikään.
❤️ Kirsi