Ehkä pitäisi puhua siitä
millainen on hiljaisen maailma
Siitä miten se on täynnä aarteita
se on syvyyksien kerrostumia
ja veden pinnalle syntyneitä kiehtovia kuvioita
Voisi kertoa
niistä kaikista väreistä
ja huikeista poluista
joita seuraamalla pääsee uskomattomiin maisemiin
seikkailuihin eväsreppu täynnä unelmia
ja tuoda esiin
luovuuden lähteistä pirskahtavat pisarat
iloisina puroina solisevina
Puhuttavaa olisi lempeistä tuulista
niistä ihoa hipsuttelevista
ja vahvoista salamoinneista
soihtuina yössä
Koska hiljaisuudessa on tilaa
sinne mahtuu valtameren kokoinen lohdutus
josta riittää ammennettavaa säröisiin astioihin
Siitä pitäisi puhua
kuiskaamalla
sydämeltä sydämeen
-Kirsi-Maria
Tekijä: admin
Siellä missä
Siellä missä suru on suurimmillaan
Siellä missä pimeys on mustaakin mustempaa
Siellä missä kivulla ei ole rajoja
Siellä missä ihminen on haavoilla
Siellä
Juuri siellä
on Valo
joka voittaa pimeyden
Siellä on Rakkaus
joka levittää kätensä
ettet putoa etkä katoa
Siellä on syli
joka hoitaa salatuimmasta saakka
Siellä on Hän
joka nostaa kuolemasta elämään
Siellä on Jumala
joka ei hylkää.
Koskaan.
- Kirsi-Maria
Päätepisteetön
Johonkin ne vaan jäävät
sanat
kokonaiset ymmärrettävään muotoon puetut lauseet
ne, joissa on pilkut ja pisteet kohdillaan ja jotka etenevät johdonmukaisesti.
Ja minä vajoan päättömien sanajonojen sekamelskaan, sinne missä ei ole pistettä millekään
on vaan kohinaa,
sitä raastavaa äänisaastetta, joka ei hellitä
koska kukaan ei pysäytä sitä pisteellä
Ehkä sittenkin haluaisin sen olevan huutomerkki
Tekisi mieli huutaa
Raivota niin että jykevimmätkin puut kaatuvat,
juurakot ylöspäin ne joutuisivat makaamaan, ilman ravintoa kuolisivat
Kuolema
Se on vienyt pois ulottumattomiini sen mitä olisin vielä tarvinut
Mutta tätä vellovaa kipua ei kohtaa edes kuolema
Ja minä haluan vain huutaa
Huutaa kaiken epäoikeudenmukaisuuden ja vääryyden julki
Huutaa niin että hiljenevät
ne,jotka kaikenaikaa äänessä ovat
Mutta eihän se sovi
Ja missä on se merkki, joka tulee huudon perään
Puro poskillani jään jumiin kysymysmerkkeihin
Miksi
Miksi
Miten
- Kirsi-Maria 20.8.2024
Jos sinä kantaisit
Kun ei ole sanoja Kun on vain voimalla puskeva avuttomuus joka tyhjentää kaiken lamaa mielen ja vetää veltoksi kehon Kun ei ole mitään millä muuttaisi suunnan Kun on vain kipu ja syvä yksinäisyys On vain hengitettävä Jäätävä kellumaan jos sinä kantaisit pitäisit kiinni Jumala - Kirsi-Maria
Sinulle
Ainoa todellinen
Onko ympärilläsi vain pimeää,
etkä tietä eteenpäin nää?
Taakat harteillasi painaa ja ahdistaa,
tuntuu, et mistään et apua saa.
❤️
Tahdon kertoa mä nyt
sulle yksinäinen, eksynyt:
Yksi vierelläsi aina kulkee
sinut rakastaen syliinsä sulkee.
❤️
Jeesus on ainoa todellinen
parantaja, rakkaus ikuinen
Sua sylissään kantaa,
rauhan ja voiman sulle antaa.
❤️
Jeesus ei tahdo kipuasi ohittaa,
Hän kuuntelee, lohduttaa ja parantaa.
Vangitut Hän päästää kahleistaan,
maahan painetut jaloilleen nostaa.
❤️
Hän sua katsoo armahtaen,
käden ojentaa, huomaathan sen.
Kyyneleesi kuivaten
Hän ohjaa valoon, rakastaen.
❤️ Kirsi
Tähän runoon on Ulla Miettinen tehnyt sävellyksen
Jos rohkenet kuunnella
Jos rohkenet kuunnella
Kuulet hiljaisuuden laulavan
Kuulet kuvien kertovan
Kuulet silmien sanomaa
Kuulet tuulien eri soinnut
sammaleen lempeän kuiskeen
kaarnan karhean viisauden
Jääpeitteen vaimean vihellyksen
Kuulet syvyyden sävyjä
itsessäsi ja toisessa
Kuulet luomakunnan huokaavan
Kuulet Pyhän puhuvan
Jos rohkenet kuunnella
Silmiesi eteen värittyy maailma
Jossa jokainen siveltimen veto
Kutsuu tuoksumaan toivoa
Jos tartut kutsuun
ojentaudut välittämisen virraksi
jossa voima mitataan
Pieninä toivon puroina
❤️ Kirsi-Maria
Lennä
Jonkun on oltava – runo tienraivaajille
Jonkun on oltava tienraivaaja Se, joka tallaa polun toisille kulkea Se, joka ottaa vastaan puhurit näkee suuntaan vaikuttavat merkit Jonkun on oltava usein yksin seistävä vastatuulessa kompastuttava vanhoihin juuriin katsottava järkäleisiin suuriin ja etsittävä reitti Jonkun on oltava tuo rohkea Sillä siihen hänet on luotu outoihin paikkoihin tuotu jotta tuntematon kaunis polku tulisi toisillekin tutuksi Ja jotta hänen kyyneleistään kasvuvoimansa saava niitty Alkaisi kukoistaa Jotta joku toinen uskaltaisi unelmiinsa kurkottaa, taivaanrantaa tavoittaa. ❤️ Kirsi
Liikaa tai liian vähän
Liian hengellinen,
sanovat, että ahdistaa.
Liian vähän hengellinen,
sanovat, kun mua uuvuttaa.
”Usko enemmän”, minulle sanotaan,
kun masennus mieleni valtaansa saa.
Ei tuo mitä teet ole Jumalasta,
kirkon pitää erottua muista, ja vain saarnata.
Kunhan et puhu liikaa Jeesuksesta.
Älä pettymystä tuota ihmisille.
Sun pitää olla ehyt ja esimerkki toisille.
Miksi eriarvoisuutta vastaan taistelet
ja jaat leipää nälkäisille?
Ei, ei tule taivasta maan päälle.
Yksi yhtä, toinen toista julistaa.
Mielipiteitä monta, jokaisella se oikea.
En niin oppinut oo. Sydäntä puristaa.
Miks usein tässä joukossa koen, et mä en kelpaa?
Mutta sinä Jeesus seisot ain mun vierelläin.
Rakkauden hehkuvan sun silmistä näin
kun itkien sanoin: tässä oon, mä huolehdin huomista.
Mulla on vain tyhjät kädet, ei mitään tuomista.
Sinä, Jeesus, syliis nostat ja mua lohdutat:
Rakas, sä kelpaat särkyneenä ja heikkona.
Pysy tässä ihan lähellä minua,
minä annan voimaa ja varustan sinua.
Sinut kutsuin saappaat savessa kulkemaan toivoa,
rakkauttani jakamaan.
Et ole liikaa tai liian vähän.
Minä annan sinulle kaiken,
mitä tarvitset työhöni tähän.
Rakkaani, riittää, että riiput minussa.
Katso ristille. Katso minuun.
Kaiken olen tehnyt sinun puolesta.
Ja minä elän sinussa.
”Kun huusin sinua, sinä vastasit, annoit sydämeeni voimaa ja rohkeutta”
Ps. 138:3
Kirsi