Nuorena luin paljon ja sitä kautta opin käyttämään kieltä. Saatoin istua tuntikausia lukemassa ja valvoa yömyöhään, koska en malttanut lopettaa lukemista.
Koulussa tykkäsin ainekirjoituksesta. Yläasteella meillä oli äidinkielessä opettaja, joka kehui kirjoitelmiani. Hän useasti luki koko luokalle juuri minun tekstejäni. Se nosti rikottua itsetuntoani – enhän missään muussa aineessa tai asiassa päässyt loistamaan.
Yläasteella olo oli muuten täysi helvetti. Kiusaaminen rikkoi minut niin pieniksi siruiksi, etten uskonut koskaan selviäväni siitä.
Rakastan satua rumasta ankanpoikasesta. Vaikka se kertoo raastavasti hylkäämisestä ja toisten pilkasta, siinä on niin huikea, toivoa antava sanoma. Satu puhutteli minua jo silloin.
Niin, minä olen selvinnyt, vaikka minut rikottiin.
Olin ruma ankanpoikanen, mutta olen kasvamassa oman elämäni joutseneksi.
Kirsi
Monenlaista muutakin kipua on elämääni mahtunut. Paljon. Mutta olen kulkenut kipua päin. Vaikka välillä ryömien, mutta eteenpäin silti.
Palataanpa blogin syntymiseen…
Vuosi 2019 oli työn puolesta todella hurja. Kirkko otti käyttöön suorituslisäarvioinnin ja minähän nimenomaan suoritin. Suoritin niin, että sattui.
Loppuvuodesta olin kuiviin imetty rätti.
Keho pakotti pysähtymään
Mutta
PYSÄHTYMINEN
on oikeastaan
RAKKAUTTA
Kirsi
Päästin ajatukseni uusille poluille. Unelmoin.
Haluan käyttää lahjojani ja taitojani, joita minulla on. Haluan oppia uutta.
Haluan uusia haasteita. Haluan uusia mahdollisuuksia. Haluan uusia polkuja kuljettavaksi…
Minä olen jännittäjä. Jännitän uusia tilanteita, ja tilanteita, joihin en voi täysin valmistautua. Jännitän kaikenlaista ihan tavallista ja arkistakin.
Tänään olen jännittänyt mm. osaanko kulkea isossa kaupungissa ja löydänkö oikean bussin. Nimittäin matkustin maalta Helsinkiin. Ja siellä piti osata mennä oikeaan paikkaan ja vielä löytää takaisin. (Olen aika hyvä eksymään ihan selvältäkin reitiltä.)
Ehkä joillekin nämä ovat ihan iisejä juttuja. Ei-jännittäjät ihmettelevät, että mitä tuossa nyt on, sen kun menee. Joidenkin voi olla vaikea asettua jännittäjän asemaan.
Mutta moni jännittäjä tunnistaa sen, kun sydän hakkaa ”miljoonaa” silloin kun on epävarma. Kun pitää soittaa puolitutulle tai tuntemattomalle. Kun ei tiedä, miten jossakin tilanteessa toimitaan. Vaikka silloin, kun on menossa bussiin eikä tiedä, näytetäänkö lippu puhelimelta ja entä jos sitä ei löydäkään siinä jne.
Jännittäminen on hirvittävän kuluttavaa. Ja siinä ei auta toisten tokaisut: ”eihän tuossa nyt mitään oo, mitä pitäisi jännittää”.
Ehkä ei ole, mutta ei se toimi niin. Jännittäjää auttaa, kun jännityksen saa sanoa ääneen ja sitä ei mitätöidä!
Todesta ottaminen on hyvä lääke!
Miten autat jännittäjää?
KUUNTELE!
Kysy tarkentavia kysymyksiä, esim. mikä ko. tilanteessa jännittää, miksi se jännittää
Jännittävää tilannetta voi käydä läpi etukäteen: miten tilanteessa voi toimia ja mitä sitten tapahtuu, jos mokaa.
Älä tee puolesta, tehkää mieluummin YHDESSÄ
ROHKAISE!
Kysy, miten tilanne meni, miltä tuntui ja
KANNUSTA👍 Jes, hyvin selvisit! Onnistuit hienosti!
Miten autat itseäsi, jos jännität tilanteita?
Jännitys voi helpottaa, kun sen sanoo ääneen.
Muistuta itseäsi, että jännitys on vain tunne ja että SINÄ SELVIÄT
Keskity hengittämiseen! Hengitä kunnolla sisään ja puhalla ulos
Makustele jännitystä: mikä jännittää, mitä on jännityksen ”takana”.
Käy jännittävää tilannetta etukäteen läpi
Mieti konkreettisia keinoja tilanteeseen avuksi, esim. ennen puhelua kirjoita muistilapulle, mitä haluat tai mitä pitää sanoa
Jos mahdollista, pyydä joku ystävä mukaan jännittäviin tilanteisiin. Kahdestaan mokat eivät tunnu niin pahoilta.
Opettele nauramaan itsellesi (hyvällä, ei itseä pilkaten)
Harjoittele jännittäviä tilanteita menemällä niihin. Tilanteet kannattaa ”pilkkoa” mielessään ja keskittyä yhteen palaseen kerrallaan.
Masennus on minulle tällä hetkellä suoja. Suoja, joka antaa turvaa, niin etten hajoa liian isojen ja kipeiden tunteiden keskellä.
Masennus on syli, jossa saan olla.
Olen pitänyt tärkeänä esille tulemista, tulemista näkyväksi.
Mutta oivalsin, että
kun on lupa tulla esiin, on myös lupa olla turvassa, piilossa.
Ei näkyväksi tuleminen tarkoita, että kaiken aikaa pitäisi olla näytillä, ottamassa myrskyt vastaan. Vaan se on MAHDOLLISUUS VALITA itse, missä, miten ja mitä ottaa vastaan.
-Kirsi
Sylissä voin tunnustella rauhassa, kenen tunnetta kannattelen, kenen tunne pyrkii ihoni alle.
Voin kuunnella, millainen ääni minulle puhuu.
Ja valita, mitä kuuntelen, millaisen äänen annan itseäni ohjata.
