Ystäväni, sinä olet ❤️

Ystäväni, sinä olet kevätauringon kurkistus talven taittuessa, sillä tuot valonsäteitä pakkasen puremille poskilleni.

Ystäväni, sinä olet sade, joka pehmentää sydämeni maaperää ja saa minut kukoistamaan.

Ystäväni, sinä olet lempeä kesätuuli, virkistävä ja valloittava. Saat sydämeni hypähtelemään ilosta.

Ystäväni, yhdessä olemme syksyn upea ruska

ja yhdessä, niin yhdessä, selviämme kun tuo väriloisto riisutaan ja elämässä puhaltavat myrskytuulet.

Ja ystäväni, sinun kanssasi rakennan lumilinnan ja teen enkelin kuvan lumeen.

Sinun kuvasi, ystäväni.

💞

Kaunista ystävänpäivää!

💞

Kenelle sinä haluaisit toivottaa hyvää ystävänpäivää? Jaa runo ystävällesi ❤️

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Kasvun siemen

Oi miksi suuni taas aukaisin, eriävän ajatukseni julkaisin?

Meni toinen sanoistani niin hämilleen, vaikka hyvää – vain hyvää tarkoitin.

Olisiko ollut parempi käyttää sopivaa kieltä: nyökytellen ”kyllä, kyllä, olen samaa mieltä.”

Vai olisiko sittenkin pitänyt olla ihan hiljaa aivan? Antanut toisen yksin nähdä puhumisen vaivan.

Huokaan ja mietin mielessäin miten osaisin oikein olla. Etten toisia hämmentäis tällä sanavarastolla.

Sitä usein itsensä tuntee niin kovin kummalliseksi. Joku virhe minussa taitaa olla, olenko koodattu vialliseksi?

Vaan entä jos antaisin itsessäni armolle mahdollisuuden? Sillä erilaiset sanoitukset luovat kasvulle siemenen uuden.

🌱 Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Yksinäisen rukous

”Maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä”.

Ja sitten sinä, Jumala, loit uutta.

Jumala.

Minunkin maa on autio ja tyhjä.

Siellä liikkuu vain laahustava yksinäisyys, väsyneenä kehää kiertäen.

Hiljaisuus huokailee,

ja minulla on kylmä.

Jumala, niin kuin alussa Sinä loit,

luo nytkin.

Luo uutta elämää,

jotta hiljaisuuskin alkaa taas hyräillä.

Luo lämpöä, luo toivon valoa.

Puhalla yksinäisyys uneen.

Näytä askeleet puolitiehen ystävyyttä vastaan.

Jumala, täytä autiuteni ja tyhjyyteni

Sinun Sanallasi ja Hengelläsi.

Aamen.

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Mielessä sataa

Tämä runo on omistettu kaikille, joille masennus on tuttu vieras❤️ Ole hyvin olemassa ❤️


Kuin harmaa verho se laskeutui päälleni, kietoen minut syleilyynsä.

Vaikka äsken ajatuksissani lentelivät värikkäät perhoset, nyt mieleeni saapui loppusyksyn pimeys.

En näe eteeni. Mieleni lipuu tasaisena sateena. Paleltaa. Ruttaudun kasaan.

Mielen sade kastelee poskeni ja valuu huulilleni. Jotain puhdistavaa siinä on, vaikkakin tuntuu lohduttomalta.

Alan hahmottaa ääriviivoja, sitten kokonaisuuden. Värit.

Ojentaudun.

Mieleni sade on tauonnut. Tuoksuttelen sateen jälkeistä ilmaa.

Huomaan sateenkaaren.

Lupauksen huolenpidosta.

-Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Todellinen kauneus

Todellinen kauneus ei ole siloiteltua pintaa.

Se ei näytä viimeistellyltä kansikuvalta eikä synny tarkalleen asettelemalla.

Todellinen kauneus on arjesta uurteensa saaneet kasvot, iho, johon elämän tuulet ovat puhaltaneet.

Se on saviruukku, jonka murtumista ja halkeamista kurkistaa valo.

Sillä todellinen kauneus saa alkunsa hetkistä, joissa keskeneräisyydelle on tilaa.

Silloin kun pienen käden kosketus saa unohtamaan kaatuneen maitolasin.

Silloin, kun tajuaa, että innostus on tärkeämpää kuin pallon rikkoma lasi.

Silloin kun ymmärtää olleensa väärässä ja pyytää anteeksi.

Todellinen kauneus on kivusta kasvava uusi verso.

Todellisen kauneuden koti on viisas sydän – sydän, jossa asuu Rakkaus.

-Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Riittävästi

En kurkottele kuuhun,

enkä tavoittele tietä tähtiin.

Minulle riittää

kasvun kastepisara,

jääkiteet ikkunassa,

usvan peittelemä pelto.

❤️

Minulle riittää,

että saan ihmetellä,

eksyä

ja löytää.

❤️

Minulle riittää,

että sanoistani

tarttuu lämmin läike

sinun saappaisiisi

kylmällä maalla.

❤️

Ehkä kohtaamme

siinä

missä polku tekee mutkan,

siellä

missä kyynel suolaa sopan.

❤️

Se riittää.

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Voimavarat

Siellä ne ovat uinuneet

piilossa

VOIMAVARAT

tuli suorittaminen lisineen

sivuuttaen ne

Eivät ne silti hävinneet,

vaan kasvoivat,

sillä piilossa

niitä lämmitettiin, muovattiin, hiottiin.

Tarvittiin potku suorittamiselle.

UUPUMUS

EI – se ei ole häviö

eikä heikkous

Ei huonommuutta.

Vaan rakkaus,

joka löi nyrkkiä pöytään

”NYT RIITTÄÄ!”

Vaikka suorittaminen tunkee itsepintaisesti

tielle

Tiedän:

Minussa ON voimavaroja

JA ANNAN NIIDEN TULLA ESIIN!

🔸🔸🔸🔸🔸

Millaisia voimavaroja sinulla on?

Mieti, mistä piirteestä tai taidosta pidät itsessäsi. VAHVISTA SITÄ!

Ja kyllä, sinussa ON voimavaroja! Ehkä joku voimavara sinussa odottaa, että pääsee esiin.

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Tunnetta maalaten

Soitti suruni säveltään

Kuulostelin sen kipeää vaikerrusta

Se maistui vereltä ja kyyneleiltä

Tuoksui kuin alkava kevät

Kuljin savuisilla mailla

kunnes löysin rajat

Minuun oli piirretty ääriviivat

Otin pensselin ja sotkin sen väreihin

Maalasin itseni esiin

– Kirsi

Mikä tunne sinulla on juuri nyt päällimmäisenä? Minkä värinen se tunne on?

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Merkityksellinen

Aina on heitä, jotka eivät huomaa kasvuasi

Aina on heitä, jotka eivät suostu näkemään muutosta sinussa

Vaan katsovat sinua vanhojen linssien läpi.

Vaikka kuinka joustat ja venyt yli rajojesi,

he eivät ymmärrä arvoasi.

Miksi siis et olisi kuulolla itsellesi?

Tuulettaisit onnistumisissasi,

tsemppaisit vastoinkäymisissä.

Mitä jos alkaisit olla

itsellesi merkityksellinen

❤Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓