Kategoria: Runoja

Sydän avoinna

Posted on by admin

Tahtoisin niin
heittäytyä haaveisiin
lentää pilvipumpulissa
nauraa auringon säteiden kanssa

Tahtoisin olla aivan
huoleton yllä kaiken vaivan
tanssia aamuun asti
sydän avoinna pelottomasti

❤️

Vaan kutsuttiin minut sillaksi
kyyneleisten kantajaksi
Mun täytyi ensin särkyä itsekin
olla kivun kanssa silmätyksin

Nyt tahdon olla rinnalla särkyneen
rohkaista lyötyä nousemaan siivilleen
Tahdon olla puolella heikkojen
Sydän avoinna kohdata lähimmäisen

Edelleen olen pieni ja pelokas vaan
mut kutsujalta kantokyvyn saan
En asu linnoissa pilvien
vaan Kaikkivaltiaan sylissä ihmetellen

❤️

Ja katso mitä nähdä saakaan silta
kun tulee levonhetki ja ilta
tuhansina tähtinä tanssii taivas
kuiskaten jätä ristille vaivas

Tanssi, tyttöni, aamuun

sydän avoinna

rohkeasti

❤️

Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Huoneissani suru

Posted on by admin

Ei kysynyt lupaa
kun asettui taloksi

muutti pysyvästi järjestystä
heitti huoneisiin varjon ja
tapetoi seinät ikävällä.

Aloitti uuden ajanlaskun
– ennen ja jälkeen

Vaikka kuinka toivoin,
lopullisuudelle en mahtanut mitään.

Suru


Sinä sietämätön vieras
väärään aikaan saapunut

Anna itkulle tilaa

jotta ajastaan
huoneisiin pääsee säie valoa
ja nimeksesi muuttuu

kaipaus.

❤️Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Lupa tuntea

Posted on by admin

Onko niin, että

ahdistus pitäisi pakata pakettiin ja leikkiä, ettei satu?

pistää paniikki pussiin ja sulloa syvälle, olla kovapintainen kuin katu?

Ettei vaan noita inhottavia tunteita näkösälle toisi, vaan omat tunteensa ohittaen muille mielenrauhan soisi.

Mut silloin sitä itselleen kaivaisi kuopan suuren, minuuden sinne haudaten kasvattaisi katkeruuden juuren.

EI! En aio tunteitani unohduksiin sulkea. Koska tiedän: mul on lupa tuntea ja omaa polkuani kulkea.

Olen hauras, herkkä ja haavoittunut. Paljon mukanani kipua kannan.

Mut todellinen vahvuus ei ookaan kovuutta.

Nää sirpaleeni, haavani ja arpeni Suurempiin käsiin annan.

❤️ Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Jos todella tahdot kuulla

Posted on by admin

Jos todella tahdot kuulla

Jätä oletukset oven taakse,

heitä harteiltasi tietämyksen takki

eteiseen jätä eiliseni erheet

ja kenkäsi, jotka eivät polkujani tunne.

Jos todella tahdot kuulla,

hiljennä omien hiertymiesi huuto

ja astu sisään pehmein askelin.

Viivähdä hetkinen vieraanani,

kutsuttuna kodissani.

Sillä tahtoisin tulla näkyväksi,

tahtoisin tarinaani jakaa.

Teet minusta ehjemmän

jos todella tahdot kuulla.

– Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Pitkäperjantai

Posted on by admin

Miten raskas ristisi oli, sitä en voi käsittää. Silti sen vuokseni kannoit, kärsit puolestani mun.

Tuskissasi riipuit ristillä yksin, häväistynä, hylättynä. Veresi vuoti tähteni, jotta saisin elämän.

Sitä osaanko arvostaa, mitä puolestani teit. Minkä hinnan edestäni maksoit, halpana pidänkö sen?

Usein itseeni käpertyen, minäkin sinut hylkään. Itsekkyyteni nostaa päätään, toiset helposti tuomitsen.

Sinä silti rakastat minua, rakastat valtavasti. Sinä tiesit, että selviä en, ilman sinua, loppuun asti.

Siksi ristisi juuren vaivun, itkien painan pään. Haavoitettuun käteesi tartun, armosi suojaan jään.

– Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Ne, joilla on siivet

Posted on by admin

Ne, joilla on siivet, voivat lentää – julistivat kotkat uljaat. Siipensä levittäen taisteluun lensivät.

Korkealla huolettomasti liihottelivat kurkiaurat komeat, myös pikkulinnut toimeliaat korjailivat kotejaan.

Vaan yksin pikku pesässään kyyhötti siipirikko. Sitä kaukaiset tummat pilvet kovin huoletti.

Lennä sinäkin, lauloivat toiset, nyt on aika siiville nousta.

Niin yritti siipirikko nousta korkealle, vaan ei riittänyt tuulta siipien alle.

Matalaksi jäi siipirikon lento, oli haavoittunut siipi liian hento.

En pysty edes lentämään, vaikka siivet on mulla selässä, nyyhkäisi siipirikko.

Ei haavoitettuna lentää voi, kuin aivan matalalla. Miksi juuri minua on satutettu näin kovin?

Silloin kukkui viisas käki: älä suotta siipiäsi soimaa. Se siipirikon surun näki. Siivissäsi on juuri sopivasti voimaa.

Sillä ne, joiden siivet ovat saaneet osumaa, ymmärtävät miten toista lohduttaa.

Vaikka siipeesi olet saanut, eikä ilma sinua korkealle kanna, tarjota voit sä suojan.

Vain matalalla lentävät toisen pelon näkevät. Siis ympärillesi katso.

Kun katseensa siipirikko nosti, se pikkuriikkisen linnunpoikasen lähellänsä huomasi.

Tuo pieni peloissaan ihan tärisi, vaan siipirikko ymmärsi, että turvan pikkuiselle se voi siipiensä suojassa antaa.

Ja niin siipirikko iloissaan matalalla lensi. Otti suojiinsa poikasen ja sitä lohdutteli.

Ne, joilla on siivet, voivat lentää – vaikka matalalla.

– Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Toivo

Posted on by admin

Vaikka ahdistus on kuin ylitsevyöryvä hyökyaalto, jää se silti voimassaan kakkoseksi.

Toivolle.

Höyhenenkevyt toivo ei tarvitse suurta pauhua, vaan se liplattelee iloisesti.

Se kurkistaa pienimmästäkin raosta, sulattaa jään, etsiytyy karunkin erämaan keskelle.

Se löytää ulospääsyn hoitamattomasta maasta, eikä se pelkää mielen pimeitä huoneita.

Toivo versoo rakkaudesta.

Ja rakkautta,

rakkautta ei sammuta mikään.

❤️ Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Ethän itseäsi pieneksi paina

Posted on by admin

Tunnetko olevasi väärä, muottiin sopimaton. Olemuksesi tai sanojesi määrä joillekin kelpaamaton.

Meistä jokaisella on omat haavat, jotka kipua heijastaa. Usein sanoissamme toistuu kaavat, jotka toisen haavoja koskettaa.

Kipu oma tai toisen ei kerro, että virhe olisit. Siksi ethän itseäsi pieneksi paina. Arvosi on mittaamaton.

Sillä sinut teki kaiken Luoja. Hän virheitä ei tee. Hän sinua armahtaen katsoo. Olet helmi ainutlaatuinen.

– Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Sydän jäässä

Posted on by admin

Se alkoi pienestä riitteestä. Kasvoi paksuksi jääksi sydämeni ympärille.

En ymmärtänyt Luojani miksi.

Kylmissäni etsin lämpöäsi ja pyysin, että rikkoisit jään.

💠

Aikaa kului. Minä odotin.

💠

Vain pienet, ilkikuriset säteet tökkivät jääseinääni.

Tässäkö kaikki, mitä sinulta sain?

💠

Vähitellen jääni alkoi säröillä.

Lämmön vaikutuksesta säröt kasvoivat ja synnyttivät pieniä kurkistusaukkoja.

Sydämeni jää alkoi sulaa.

💠

Sinä näytit sen kauneuden, mikä syntyi lämpösi voimasta säröjen kautta.

Luoja, sinä teit taidetta. Minussa.

Jäätaidetta
Jäätaidetta

💠 Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Sivustakatsoja

Posted on by admin

Katselin vain mä sivusta kun toisille hurrattiin. Katselin vain ja hymyilin, vaikka sydän itki niin.

Toiset nuo yhä uudestaan estraadille kutsuttiin. Heidät puheissa nostettiin korkeuksiin, joka tehtävään ehdotettiin.

Minä kokosin rohkeuteni ja yritin tulla esiin. Tiesin lahjoja olevan mulla, toivoin et niitäkin käytettäisiin.

Mut kun ajatuksiani esittelin, niitä vain hetki kuunneltiin. Sillä kohta tuli toinen, jota enemmän arvostettiin.

Joka kerta sisintä riisti kun minut sivuutettiin. Mut ei ne toiset mua huomais, vaik kurkku suorana huutaisin.

Silti halusin toisille hyvää, muiden mukana peukutin. Antaa toisten lavalla loistaa, mä yksin pienestä iloitsin.

Siks hymyilin sivussa samalla syvä suru rinnassain. Kai mun tehtäväni on olla sivustakatsoja ain.

-Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓