Toivon sinulle rauhaa

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Joh. 14:27

Minä jätän teille rauhan
sanoo Jeesus

Vuosissa on uskon ja epäuskon
vuoropuhelua
Usko lahjaksi annettua, epäusko ei näe eteenpäin
Silti on vaan kuljettava
otettava askel ja toinen
Tarrauduttava siihen, mistä vain pienesti aavistaa.
Jos sitäkään.

Ei tunteistamme riipukaan
Paimenen huolenpito
Isän käsi pitää kiinni

Siksi toivon sinulle rauhaa
Sitä rauhaa, jonka saa aikaan vain Pyhä

- Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Mitä sitten on

Runo muistisairaudesta

Mitä sitten on
kun ei enää tätä hetkeä tunne
kun hetket haihtuvat ilmaan
eikä voi kiinnittyä siihen mitä
ihan juuri nyt oli

Mitä sitten on
kun merkityksiä ei saa kiinni
kun toisen läsnäolo on kuin
rantahiekkaan piirretty kuva
jonka vesi vie mennessään

Onko sitten vain
nämä kauhut
sammumaton tuskan tuli
ylitsevyöryvä yksinäisyys
vai
loputon mielen hiljaisuus
tyhjääkin tyhjempi tyhjyys

Vai saisinko elää
mielen värikkäässä vapaudessa
ajattomuuden onnellisilla rannoilla
mielen matkustaessa sinne
missä on rauhan satama

- Kirsi
Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Erämaa

Erämaa
hiekkaa silmissä
suuta kuivaa
etsin lähdettä josta juoda

Surun karheus repii rikki
pohjaton ikävä
kosketuksen kaipuu
kuin kangastus olet siinä
kuitenkin poissa
etkä enää palaa

Huutava hiljaisuus
ääretön äänettömyys
Miksi? 
Eikä kukaan vastaa 

Jalat aavikosta haavoilla
Tuskan kuuma hiekka polttaa
Missä on uoma
josta vesi virtaa 

Tämä taival 
ilman sinua
loputtoman pitkä 
rantaviivaa ei näy

Silti kuljen
eteenpäin
Ehkä jossain
on rauha
ehkä janoinen saa juoda

- Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Taiteilija

Tutkimattomat ovat tiet
Taiteilijan
Hänen, joka minutkin kuvakseen piirsi

En edes arvata voi aatteita
kun antoi minulle vaatteita
puhalsi elämän hengen
ja matkalle laittoi

Mä pysäkillä nyt istun ja mietin miksi?
Onko tässä kaikessa joku niksi
jotain jota etsin löytämättä

Mä vaatteet rikki sain ja tahrasin
likaojassa paljain jaloin kahlasin
etsin kasvoja, joille riittäisin

vaan siruiksi
siruiksi hajosin

Ja ne sirut huusivat ääneti
vaan kuka niistä välitti?

Silti yritin olla ihminen
sielu verta valuen
kipu tatuoituna ihooni
polttomerkittyinä pilkkasanat


Tulin esiin.


Näkikö kukaan?

---
Taiteilija näki.
Ei Hän silmiään sulkenut,
ei ohitseni kulkenut.
Ja hänenkin haavansa vuosi.

Rakkaus oli se kuosi,
jolla minut peitteli.

Tutkimattomat ovat tiet
Taiteilijan
Sillä siruistakin Hän luo uutta

Puhaltaa voimakiehkuran
ja matkaan laittaa

Ovelta vielä huikkaa:
Pakkasin eväät mukaan.

Rohkeasti saat matkaasi taittaa,
sillä sinä olet tähti.
Taiteilijan uniikki piirros.

💜Kirsi 
Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Ethän itseäsi pieneksi paina

Tunnetko olevasi väärä, muottiin sopimaton. Olemuksesi tai sanojesi määrä joillekin kelpaamaton.

Meistä jokaisella on omat haavat, jotka kipua heijastaa. Usein sanoissamme toistuu kaavat, jotka toisen haavoja koskettaa.

Kipu oma tai toisen ei kerro, että virhe olisit. Siksi ethän itseäsi pieneksi paina. Arvosi on mittaamaton.

Sillä sinut teki kaiken Luoja. Hän virheitä ei tee. Hän sinua armahtaen katsoo. Olet helmi ainutlaatuinen.

– Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓

Sivustakatsoja

Katselin vain mä sivusta kun toisille hurrattiin. Katselin vain ja hymyilin, vaikka sydän itki niin.

Toiset nuo yhä uudestaan estraadille kutsuttiin. Heidät puheissa nostettiin korkeuksiin, joka tehtävään ehdotettiin.

Minä kokosin rohkeuteni ja yritin tulla esiin. Tiesin lahjoja olevan mulla, toivoin et niitäkin käytettäisiin.

Mut kun ajatuksiani esittelin, niitä vain hetki kuunneltiin. Sillä kohta tuli toinen, jota enemmän arvostettiin.

Joka kerta sisintä riisti kun minut sivuutettiin. Mut ei ne toiset mua huomais, vaik kurkku suorana huutaisin.

Silti halusin toisille hyvää, muiden mukana peukutin. Antaa toisten lavalla loistaa, mä yksin pienestä iloitsin.

Siks hymyilin sivussa samalla syvä suru rinnassain. Kai mun tehtäväni on olla sivustakatsoja ain.

-Kirsi

Kiitos, kun tykkäät ja jaat 💓