mitä sydämellä voi nähdä ja kuulla
Kellot soivat
aikaa ja ajasta ikuisuuteen
Kutsuvat tulemaan yhteen
kutsuvat matkaan saattamaan
Kellot soivat
sieluille ja sieluun
Muistuttavat olennaisesta
muistuttavat miten lyhyt onkaan
aika
Minä itken ikävästä
On ikävä sinua ja ikävä kotiin
Kellot soivat
kertovat uskosta, toivosta ja
rakkaudesta
Eikä rakkaus kuole koskaan
Kaikella on aikansa ja tarkoituksensa
Viisaasti ne on laskettu
Tarkoin mitattu
Ei Luoja virheitä tee
Ja kellot soivat
Soivat puhtaasti
Uutta sävelmää
❤️ Kirsi-Maria
”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.
Joh. 14:27
Minä jätän teille rauhan sanoo Jeesus Vuosissa on uskon ja epäuskon vuoropuhelua Usko lahjaksi annettua, epäusko ei näe eteenpäin Silti on vaan kuljettava otettava askel ja toinen Tarrauduttava siihen, mistä vain pienesti aavistaa. Jos sitäkään. Ei tunteistamme riipukaan Paimenen huolenpito Isän käsi pitää kiinni Siksi toivon sinulle rauhaa Sitä rauhaa, jonka saa aikaan vain Pyhä - Kirsi
Runo muistisairaudesta
Mitä sitten on kun ei enää tätä hetkeä tunne kun hetket haihtuvat ilmaan eikä voi kiinnittyä siihen mitä ihan juuri nyt oli Mitä sitten on kun merkityksiä ei saa kiinni kun toisen läsnäolo on kuin rantahiekkaan piirretty kuva jonka vesi vie mennessään Onko sitten vain nämä kauhut sammumaton tuskan tuli ylitsevyöryvä yksinäisyys vai loputon mielen hiljaisuus tyhjääkin tyhjempi tyhjyys Vai saisinko elää mielen värikkäässä vapaudessa ajattomuuden onnellisilla rannoilla mielen matkustaessa sinne missä on rauhan satama - Kirsi
Erämaa hiekkaa silmissä suuta kuivaa etsin lähdettä josta juoda Surun karheus repii rikki pohjaton ikävä kosketuksen kaipuu kuin kangastus olet siinä kuitenkin poissa etkä enää palaa Huutava hiljaisuus ääretön äänettömyys Miksi? Eikä kukaan vastaa Jalat aavikosta haavoilla Tuskan kuuma hiekka polttaa Missä on uoma josta vesi virtaa Tämä taival ilman sinua loputtoman pitkä rantaviivaa ei näy Silti kuljen eteenpäin Ehkä jossain on rauha ehkä janoinen saa juoda - Kirsi
Tutkimattomat ovat tiet Taiteilijan Hänen, joka minutkin kuvakseen piirsi En edes arvata voi aatteita kun antoi minulle vaatteita puhalsi elämän hengen ja matkalle laittoi Mä pysäkillä nyt istun ja mietin miksi? Onko tässä kaikessa joku niksi jotain jota etsin löytämättä Mä vaatteet rikki sain ja tahrasin likaojassa paljain jaloin kahlasin etsin kasvoja, joille riittäisin vaan siruiksi siruiksi hajosin Ja ne sirut huusivat ääneti vaan kuka niistä välitti? Silti yritin olla ihminen sielu verta valuen kipu tatuoituna ihooni polttomerkittyinä pilkkasanat Tulin esiin. Näkikö kukaan? --- Taiteilija näki. Ei Hän silmiään sulkenut, ei ohitseni kulkenut. Ja hänenkin haavansa vuosi. Rakkaus oli se kuosi, jolla minut peitteli. Tutkimattomat ovat tiet Taiteilijan Sillä siruistakin Hän luo uutta Puhaltaa voimakiehkuran ja matkaan laittaa Ovelta vielä huikkaa: Pakkasin eväät mukaan. Rohkeasti saat matkaasi taittaa, sillä sinä olet tähti. Taiteilijan uniikki piirros. 💜Kirsi
Näillä maailman maanteillä
kilometrien kuluttamana kulkevat
linttaantuneissa lenkkareissa
muovipussissa muistot
vaiko vain se, mitä jäljelle on jäänyt
unelmista
Mielen mustelmat ajatusten haamuina
pakottavat baanalle
On mentävä, ettei paikalle jäämisen pelko
iske ilmoja pihalle
heittäen esiin sitä, mitä ei tahdo nähdä
omaa tarvitsevuuttaan
tulla nähdyksi
tulla rakastetuksi
koska rikki se menee kuitenkin
Ja niin asfaltti kutsuu
vaatien veronsa
Sitä jatkaa matkaa koska luulee,
ettei muuhunkaan pysty
Oman elämänsä sankarina
onko se
vapautta vai vankila?
Mutkainen maantie on kuuma
loputtomalta tuntuva
pikeä, hikeä ja salaisia kyyneleitä
voimia nielevä
jossain kuitenkin
elämän nälkä
Jos kohtaat kulkijan
näillä maailman maanteillä
kerrothan katseella
että ihonsa alla
asuu arvo
että tarvitsevuus on vapautta
olla oma itsensä
oman elämänsä sankari
💚 Kirsi
Sulla on lupa seistä sun tonttis rajalla,
ettet oo koht ihan hajalla.
Voit pitää puolias, ei yhtään enempää venyen
vaik toisille se tuottais pettymyksen,
kun ”eihän se oo kuin pikku juttu hei”.
Mut johonkin se on laitettava merkki rajan
vaik tietäisit toisen sua tarvitsevan.
Mut et voi auttaa, jos rikot oman majan.
Ja sä melkein ylitit jo sun oman äärirajan.
Ja omia ääriviivoja
on lupa kunnioittaa ja niistä huolehtia.
Sitä kukaan muu ei tee sun puolesta.
Siis pidä ittestäs huolta,
säkin oot tosi arvokas.
Ja saat sanoo: nyt ei yhtään enempää,
mun raja menee nyt täs.
Ja muista, et sä oot arvokas,
vaik vahtisit rajojas kuin leijona.
Koska johonkin on vedettävä oma rajas,
jotta voit jeesaa siin toisenkin majas.
Kun pidät puolta,
pidät ittestäs ja toisesta huolta.
🧡
Kirsi
Toisen hädän ja tuskan äärellä sitä usein on sanaton. Lohduttavaa ja tärkeää on se, että saamme kantaa toisiamme rukouksin.
Valo voittaa. Vaikka siihen on joskus vaikea uskoa. Olet sydämelläni ❤️
Avojaloin Hiiltyneillä raunioilla Jalkapohjiin sattuu Tuska tarttuu nahkatakkiin Ääni käheänä Huutoa yössä Elämä on kenttä, jossa taistelu ei sammu. Vaan ei lakkaa rakkauskaan Se pimeimmässäkin yössä Rukoilee Nostaa kaatuneen jaloilleen Pitää heikoimman puolta Ei yksin yöhön jätä. Valo voittaa Lämpö laajenee Uusi alku versoo jo. 💚 - Kirsi
